Naamataulun kuvasto

Ihmisen kasvot edustavat tärkeää osaa kommunikoinnissa. Kasvoilta kuvastuu monimutkaiset ajatukset, joita ei pueta sanoiksi. Osa näistä ilmeistä ymmärretään hyvinkin helposti, mutta osaan jää tulkinnanvaraa. Puhuja ei juurikaan kiinnitä huomiota kasvojensa ilmeisiin, niin automaattisia ja luonnollisia ne ovat. Taustalla on kuitenkin hyvin monimutkainen fyysinen ja psyykkinen järjestelmä, ja vain hetken viivähtävät viestit ovat sidoksissa kulttuuriin, ja sukupuolieroihin. Ilmehtiminen on inhimillistä toimintaa. Sosiaalisella minällä voi esiintyä kasvoillaan 5000, erilaista ja merkitykseltään vaihtelevaa ilmettä.

Sukupuolien erot ovat selvästi havaittavissa. Aihetta käsitelleet tutkimukset tukevat käsitystä jonka mukaan miehet ja naiset eivät ole samalaisia sanattomien viestien lähettäjiä ja vastanottajia. Yhdysvaltalainen psygologian professori David Gearyon perehtynyt sukupuolieroihin viestinnässä. Ihmisyhteisöjen sosiaalinen rakenne on tehnyt naisista taitavampia viestijöitä. Puolison löytyminen, yhteisön vaihtaminen ja mukautuminen uusiin oloihin, on aikojen saatossa opettanut naisen tulkitsemaan vieraiden ihmisten sanatonta viestintää. Oudossa ympäristössä tästä on varmasti ollut etua, helpottaahan sopeutumista yhteisöön ilmapiirin tunnustelu ja sosiaalisen aseman jäsentäminen ihmisten reaktioiden perusteella. Miesten ei ole tarvinnut hioa viestintätaitojaan yhtä paljon koska heidän elämässään ei ole ehkä niin radikaaleja muutoksia. Tutkimusten mukaan tunnemaailma miehillä ja naisilla vastaavat toisiaan, ei siis pidä olettaa että miehet ovat jotenkin tunneköyhempiä kuin naiset.Useissa kulttuureissa miehet opetetaan kätkemään tunteensa, joten tästä syystä he eivät ilmaise niitä yhtä selvästi kuin naiset.Yhdessä ilmeryhmässä miehet ovat ylivoimaisia naisiin verrattuna. Suuttumusta osoittavat ilmeet, agressiivista käyttäytymistä enteilevät merkit toisen kasvoilla ja oman suuttumuksen näyttäminen näkyvät miehen kasvoilla naisia selvemmin ja useammin.

Universaaleja ilmeitä, siis niitä jotka ymmärretään kaikissa kulttuureissa samalla tavalla on kuusi. Näitä ovat: viha, pelko, ilo, inho, surullisuus ja hämmästys. Näille ilmeille on ominaista niiden selkeys, leveä hyhän on erotettavissa kymmenien metrien päästä. Hymyilystä yksin on olemassa parikymmentä erilaista muunnosta, joten viestin vastaanottajalta vaaditaan tarkkuutta ja herkkyyttä tulkinnoissa. Lisäksi on olemassa teeskennelty hymy. Aidon hymyn erottaa teeskennellystä hymystä silmäkulmia tarkkailemalla. Aito hymy nimittäin saa aikaan naururypyt, kun taas tekohymy vaikuttaa vain suupielien lihaksiin. Ihmisellä on synnynnäinen kyky hymyillä, molemmilla tavoilla. Vauvojen tiedetään hymyilevän aidosti äidin kutittaessa heitä, tekohymy iskee vieraan kutituksesta, kuitenkin hymy on viesti hyvänolon tunteesta.

        Inho; vastenmielisyyttä kuvastava ilme juontaa juurensa todennäköisesti ajalta, jolloin kaveria varoitettiin esim.pilaantuneesta ruoasta. Nyttemmin ilmeellä on myös sosiaalinen merkitys.

  Hämmästys; ja yllättyneisyys liittyvät varuillaan olemiseen. Joku poikkeaa tutusta ja turvallisesta, eivätkä asiat ole oikealla tolallaan.

  Ilo; yksiselitteinen viesti joka tulkitaan kaikkialla samalla tavalla. Nykyään iloa merkitsevä hymy on tarkoittanut alun perin pelkoa. Esimerkiksi pelkoa tuntevat ihmisapinat näyttävät hymyilevän.

  Viha; vihaisen ihmisen kasvot herättävät pelkoa, hän on uhka yhteisölle ja muiden asemalle yhteisössä. Miehet ilmentävät kasvoillaan eriasteista vihaa useammin kuin naiset.

   Surullisuus; Huolestuneisuudesta epätoivoon vaihtelevat tunnetilat näkyvät kasvoilla monella tavalla. Ilme on sosiaalisesti merkittävä, koska kärsimystä aiheuttavaan tilateeseen on puututtava. Suru siis velvoittaa, eikä jätä toista ihmistä kylmäksi.

  Pelko; on ominainen kummallekin sukupuolelle, vaikka naiset ilmentävät pelkoa miestä useammin. Pelkoa osoittavana naisen on ollut helpompi välttää väkivaltaisia tilanteita ja suojella itseään ja jälkeläisiään.

Kasvojen sanattomien viestien lukemiseen harjaannutaan jo pienestä pitäen. Ehkä juuri siitä syystä varhaislapsuus vanhempien esimerkillä, vaikuttaa siihen miten lapsi omaksuu, havaitsee ja tulkitsee ilmeet. Masennuksesta kärsivä äiti antaa näin ollen lapselleen melko yksipuolisen virikeympäristön, ja näin ollen lapsi ei opi ymmärtämään ilmeitä, ja ilmaisemaan omia tunteitaan kasvoillaan. Seurauksena voi olla sosiaalisia ongelmia myöhemmällä iällä.

Berkleyn yliopistossa suoritetussa tutkimuksessa äitejä pyydettiin näyttämään masentuneilta ollessaan tekemisissä vauvansa kanssa. Kävi ilmi että vauvat reagoivat hyvin voimakkaasti tilanteeseen, yrittäen saada äitinsä huomion hymyilemällä, ja ääntelemällä. Kun äiti ei vastannut reaktioon, vauvat luovuttivat muutaman minuutin kuluttua ja vetäytyivät omiin oloihinsa. Kun sitten äiti alkoi puhua ja hymyillä lapselleen, he eivät reagoineet suinkaan heti vaan vasta jonkun ajan kuluttua. Myös levottomissa ja väkivaltaisissa oloissa kasvaneilla lapsilla on todettu olevan vaikeuksia ilmeiden havaitsemisessa ja tulkitsemisessa. Käsitys ilmeiden merkityksestä on usein vääristynyt; he tulkitsevat monet myönteiset ilmeet kielteisiksi. Syynä vivahteiden tajun katoamiseen lienee se, että heidän kasvuympäristöään ovat hallinneet vihamielisyyttä ja hyökkäävyyttä osoittavat sanalliset ja sanattomat viestit. Väkivallalle altistuneet lapset ovat varuillaan jatkuvasti, ja odottavat pahinta. Heille pahantuulisuus, ärtymys, kiukku ja raivo ovat yksi ja sama asia. Normaalisti lapset osaavat jo hyvin nuorina lukea kasvoilta agressiivista purkausta edeltävät sanattomat viestit.